Sanamaakari | Hymiöiden hyödyntäminen
Tarvitsetko uudet nettisivut tai haluatko päivittää olemassaolevat sivusi? Sanamaakari auttaa nopeasti ja edullisesti.
nettisivut, nettisivujen suunnittelu, websivut, webbisivut, uudet kotisivut, uudet nettisivut, kotisivut, sivut pienyrittäjälle, kotisivujen suunnittelu
1003
post-template-default,single,single-post,postid-1003,single-format-standard,ajax_fade,page_not_loaded,,select-theme-ver-3.2,vertical_menu_enabled, vertical_menu_transparency vertical_menu_transparency_on,wpb-js-composer js-comp-ver-4.9.2,vc_responsive

Hymiöiden hyödyntäminen

Hymiöiden hyödyntäminen

Näin tuossa eräänä yönä unta, että menetin asiakkaan, koska olin käyttänyt hänen mielestään vääränlaista hymiötä sähköpostiviestissäni hänelle.
Hymyilyttihän tuo herättyäni, mutta jäin sitten miettimään viestinnän hienovaraisuutta sekä mahdollista muutosta siinä, mitä kirjotamme ja millä merkeillä.

Itse käytän hymiöitä yleensä vain ystävien tai tuttujen kanssa viestitellessä, ammatillisissa asioissa hyvin harvoin. Lähinnä ehkä vasta siinä vaiheessa, kun asiakkaan kanssa ollaan jo tutumpia tai on viestitty jo vähän useammin.

Tämä tarkoittaa sitä, että ”virallisissa” viesteissä täytyy miettiä tarkemmin sanamuotoja ja kohteliasta isi-muodon käyttämistä. Monesti kirjoitan esim. työsähköpostiviestin ensin siten, että se sisältää kaiken oleellisen mitä haluan sanoa, ja sen jälkeen tuunaan sitä kohteliaammaksi ja ystävällisemmäksi. Hymiöillä voisi ehkä pehmentää monta kohtaa, mutta jotenkin niiden sisällyttäminen asiatekstiin ei tunnu hyvältä 😉
Vai miltä tuo äskeinen hymiö tuntui?

Heikentääkö se viestiä, muuttaako se sen liian kevyeksi vai onko tuttavallisuus jo niin luonteva osa kommunikaatiota, että hymiöitä voisi alkaa sirotella huolettomammin osaksi mitä tahansa viestiä, riippumatta siitä, kuka tai mikä taho on vastaanottajana?

Outi Lammi on kirjoittanut blogissaan mielenkiintoisen havainnon naisten tavasta käyttää hymiöitä (liikaa?):

Jostakin syystä hymiöammuntaa harrastavat etenkin naiset. Hymiön tarkoitushan on sanotun loiventaminen tai osoittaminen jopa vitsiksi. Kuulkaa sisaret, jos jatkuvasti kuulette tytöttelyä tai koette tulevanne ohitetuksi, niin ehkä kannattaisi katsoa kriittisellä silmällä omaa viestintätyyliään. Onko ihme ettei oteta vakavasti, jos kokee tarpeelliseksi pehmentää joka ikinen sormistaan lähtevä työasioihin liittyvä neutraali lause?

Hymiöiden käyttöähän ei oikeasti opeteta missään, tai ainakin oletan, että koulussa ei äidinkielen tunnilla käsitellä hymiöiden käyttöä osana kirjallista viestintää. Voihan olla, että olen väärässä ja tulevat sukupolvet saavat rautaisannoksen hymiökulttuuria jo ensimmäiseltä luokalta alkaen.

Jos oppii nuoresta alkaen sirottelemaan hymiöitä osaksi kaikkea viestintää, voi työelämässä olla hiukan hankalaa oppia ja muistaa, että niiden käyttö ei miellytä kaikkia. Hymiöiden hyödyntäminen kannattaa ehkä jättää epämuodolliseen viestintään ystävien, perheen ja tuttujen kesken.

Samalla kertaa voisi varmaan muistaa myös ylenmääräisten huutomerkkien käytön ärsyttävyyden – niiden käyttö tulisi myös olla maltillista eikä niitä tarvitse sijoittaa joka lauseen loppuun! Ainakaan monta kappaletta!!!
Oikealla sanavalinnalla voi painottaa asian tärkeyttä ilman, että tarvitsee käyttää huutomerkkiä joka paikassa.

Viime aikoina on alettu puhua emojien käytöstä. Emoji on kuvamerkki, esim. salama, sydän tai auto. Kuvakirjoituksen hyvä puoli on se, että se ei ole sidottu tiettyyn kieleen: merkkijono, jossa on peräkkäin vaikkapa mies, nainen, kynttilä ja illallinen kysymysmerkillä varustettuna avautunee useimmille ihmisille illallistreffiehdotuksena kulttuurista riippumatta.
Huono puoli on, että eivät kaikki merkkijonot sittenkään aukea ihan ongelmitta. Mitäköhän esim. saattaisi tarkoittaa puhelin, salama, kalat lipputangossa sekä juoma?

Nythän moni on vasta alkanut käyttää hymiöitä ja seuraavaksi pitäisi alkaa opetella emojien käyttö, niinkö?

Ainakaan vielä emoji-merkkejä ei voi lisätä osaksi sähköpostia tai Word-dokumenttia. Mutta ehkä ajan kuluessa tämäkin mahdollistuu ja silloin hymiöt ja emojit ovatkin luonnollinen osa viestinnän arkea?

Ehkä edelleen kannattaa nyrkkisääntönä pitää, että virallisissa, ammatin puolesta lähetetyissä kirjallisissa viesteissä hymiöiden käytössä soveltaa nuukuusperiaatetta ”vähemmän on enemmän”.
Tylsää?
Ehkä.
Mutta antaa kuitenkin asiallisemman kuvan kirjoittajasta kuin 😉 😀 B-) XXXX !!!!

No Comments

Post a Comment