Missä kaikki luuraa?
Twitter, Facebook- tai nettisivut (tai molemmat), Instagram, Tumblr, Pinterest, Google+, LinkedIn… kaikki kanavia itsen, oman toiminnan tai yrityksen mainostamiseen. Riippuen mitä tekee ja mitä haluaa sanoa, joku em. kanavista on itselle toimivin, joillekin kaikki palvelevat erinomaisesti.
”Kaikki ovat somessa” ei kuitenkaan ehkä täysin pidä paikkaansa. Paljon on vielä niitä, jotka kieltäytyvät Facebook-sivun perustamisesta, eivät ole ikinä yhtä ainoaa twiittiä lähettäneet tai joille Instan merkitys ei ole auennut lainkaan. He kaikki ovat oletettavasti ihan täysijärkisiä, tyytyväisiä ja terveitä kansalaisia.
Mutta somessa on kuitenkin moni asiakas, potentiaalinen yhteistyökumppani tai jäsen. Joten jonkinlainen läsnäolo on tärkeää silloin, kun halutaan mainostaa itseä, omaa toimintaa, yritystä tai yhdistystä.
Olen jo aiemmin kirjoittanut somen tärkeydestä tai pohtinut sitä, mistä niitä asiakkaita saa.
Yhä useamman bloggaajan, yrittäjän tai yhdistyksen siirtyessä enemmän some-maailmaan myös odotukset, toiveet ja vaatimukset kasvavat: oletetaan, että kun nyt on itse lähdetty mukaan, oma kohderyhmä myös löytää vaikeuksitta oma sivuston/tilin/teksti/kuvat.
Mutta näinhän se ei ole.
”Minulla on Facebookin sivullani jo 189 tykkääjää, mutta mitä nyt? Eikös niitä asiakkaita pitäisi alkaa tulla?”
”Postaan nokkelia ja informatiivisia twiittejä useampia per päivä, ja muutama kymmenen seuraajaakin on, mutta kukaan ei käy sivuillani/nettikaupassani”
”Lataan Instaan kuvia joka päivä ja moni tykkää niistä, mutta missä kaikki luuraa? Kukaan ei ole laittanut kysymyksiä tuotteistani/palveluistani”
Niin. Se, että itse on siellä, ei takaa vielä yhtään mitään.
Se, että on perustettu nettisivut tai laadittu oma sivu Facebookiin, aloitettu aktiivinen twiittaminen tai kuvien lataaminen Instaan on vasta alku. Se ei ole lupaus yhtään mistään.
Se, että sivuilla on kävijöitä tai tykkääjiä ei vielä myöskään kerro loppujen lopuksi paljon mitään.
Jotkut harrastavat ”tykkäysvaihtoja” (tykkää minusta/yrityksestäni niin minä tykkään sinusta/yrityksestäsi). Mikäpä siinä, hyvähän se on saada esim. omalle Facebook-sivulle tykkäyksiä. Mutta edelleenkään se ei ole tae mistään. Se ei takaa sitä, että sivulle tulee enemmän kävijöitä tai ihmiset päätyisivät nettisivuille tai –kauppaan ostamaan palveluita tai tuotteita.
Netti on enemmän kuin tiedon valtaväylä. Se on villi viidakko, kaikki maailman ostosparatiisit ja muurahaiskeot yhdessä: siellä on miljoonia ja miljoonia sivuja ja henkilöitä, asioita tai ideoita, joita seurata ja tykätä. Nettimaailmassa kilpailu huomiosta on verisen julman ankaraa: söpöt kissanpentuvideot, poliittiset vääntökeskustelut tai hätkähdyttävät uutiset vievät useimpien ajan ja huomion.
Oman äänen esille saaminen vaatii pitkäjänteisyyttä, kärsivällisyyttä, läsnäoloa ja työtä.
Joillakin käy tuuri ja oma asia/tuote/palvelu/idea nappaa nopeasti tulta alleen ja seurauksena on asiakkaita tai rahaa ovista ja ikkunoista. Mutta nämä ovat enemmän poikkeuksia säännöstä. Useimpien pitää jaksaa tuoda itseään ja asiaansa esille sinnikkäästi, jatkuvasti, kärsivällisesti ja johdonmukaisesti.
Jos ei ole halua tai varaa ostaa palvelua ulkopuoliselta auttajalta, somessa voi hyvin itse toimia aktiivisesti. Nettisivut
voi tehdä itse, twiittaamisen oppii nopeasti ja Instaan kuvien laittaminen edellyttää jonkinlaista kuvanottokykyä. Hyvin moni palvelu tai someväline on halpa, ja vielä useampi ilmainen.
Mutta niitä pitää käyttää, jos haluaa saada oman asiansa esille.
Se, että olet intoa puhkuen lähtenyt mukaan some-maailmaan ei vielä takaa sitä, että sinut löydetään. Näkyminen ja löytyminen edellyttävät työtä, aktiivisuutta, tekemistä, kommentoimista, mainostamista, kärsivällisyyttä, kiinnostavuutta ja vielä kerran työtä.
Muista, että kilpailet paitsi oman alan toimijoiden, myös ”Oletko nero vai idiootti” –testien, poliitikkojen uusimpien tempausten tuomitsemisen, lasten valmistujaishehkutusten sekä ”söin tänään makaronilaatikkoa kenkälusikalla” –postauksien kanssa.
Näkyvyyden ja sitä kautta asiakkaiden tai yhteistyökumppaneiden löytyminen somen kautta ei ole mitenkään mahdotonta, mutta ilman jonkinlaista panostusta omalta puolelta se ei tapahdu. Sen ymmärtäminen on ensimmäinen askel pitkällä tiellä – somessa hyödyn saaminen on enemmän maratonjuoksua kuin 100 m pikamatka. Siis lenkkarit jalkaan ja radalle!
No Comments