Yrittäjä vai tekijä
Suomen kielessä yritystoimintaa harjoittava henkilö on yrittäjä.
Yrittäjä on henkilö, joka yksin tai yhdessä muiden henkilöiden kanssa organisoi liiketoimintaa hänen itsensä tai jonkun muun havaitseman liiketoimintamahdollisuuden hyödyntämiseksi.Wikipedia
Hän siis ei tee, vaan yrittää tehdä. Tosin Wikipediakin sen tietää: yrittäjä tekee kuin tekeekin.
Kummallista, että nimike-titteli-termiksi on valittu noinkin negatiivinen sana.
Ruotsin kielessä ei puhuta yrittäjästä (försökare – sellaista sanaa ei ole) eikä englanniksi olla ”tryer”.
Tosin englannin kieleen on tullut termi ”wantrepreneur”, eli henkilö, joka yrittää, mutta jolla homma ei vaan ole hallussa, joka haluaa olla yrittäjä, mutta homma kusee. Siis vähän niin kuin mukayrittäjä. Tai feikkiyrittäjä. ”Wantrepreneur” on jotain noloa, jotain, mitä pitää hävetä ja puolustella, että ainakaan sitä ei olla.
Yrittää-verbillä on vastineita eräissä lähikielissä. Verbin alkuperä on epäselvä, mutta se on perinteisesti rinnastettu itäsuomalaiseen murresanaan yrkäillä, ’yritellä, meinata’. Nykymerkityksessä verbi on tullut käyttöön 1700-luvun alussa. Verbistä johdettu yritys-sana on koetuksen ja hankkeen merkityksessä mainittu ensi kertaa Johannes Saloniuksen kirjoittamassa muistorunossa vuonna 1673. Liikeyrityksen merkityksessä sana on tullut käyttöön 1800-luvun loppupuolella; yrittäjä lienee tullut käyttöön samoihin aikoihin (Nykysuomen sanakirja).
Alun perin siis mietittiin, pähkäiltiin yriteltiin ja testailtiin, koetettiin ja aiottiinkin jopa. Mutta ei sittenkään tehty.
Kertookohan tämä jotain suomalaisesta kansanluonteesta vai onkohan kyse sittenkin vain sanasta, jolla ei ole syvempiä merkityksiä?
Vai olisiko kyse enemmän ajankuvasta – tuohon aikaan sääty-Suomessa oltiin torppareita, papistoa, porvareita ja aatelistoa. Jos silloin yritti olla muuta kuin oli, astua rajojen yli, oli yrittäjä, tuomittu epäonnistumaan?
Kun tutustutaan yleisimmän eli entrepeneurin juuriin eli etymologiaan, tulee se kuulemma ranskan entreprendestä – joka taas tarkoittaa kutakuinkin samaa kuin kaikki yllämainitut. Yrittäjä on ”tyyppi joka ottaa homman/hommat hoitaakseen”. Ilkka Virjo
Sinällään mielenkiintoista, että tekemisen meininki on muuttunut hiukan väheksyväksi termiksi, eli yrittämiseksi. Ei olla varmoja lopputuloksesta, mutta jos nyt vaikka sitten vahingossa onnistuttaisiinkin..?
Ruotsin kielessäkään termi ei näköjään kuitenkaan ole ihan ongelmaton. Rajan toisellakin puolella on pohdittu, kuka on yrittäjä ja mitä käytössä olevat termit (företagare ja entreprenör) oikeastaan tarkoittavat.
Yrittäjä on pessimistinen lähtökohdaltaan, kun taas tekijä on se positiivinen henkilö, joka menee läpi byrokratian viidakon ja pää pystyssä! E. Harri Niemi.
Onko yrittäjä pessimisti? Onko muka oletuksena, että yritetään, mutta ei oleteta onnistuttavan?
Vai onko sanan negatiivinen tunnelma vain yrittäjyyden ongelmia pähkäilevien mielessä? Ja jos kyllä, mitä se kertoo heistä/meistä? Huono (yrittäjä)itsetunto, joka tarvitsee pönkitystä ulkopuolelta?
Onko tässä tehty ongelmasta sanasta, joka ei oikeasti ole ongelma oikeastaan kenellekään?
Jos Maija Meikäläisen pysäyttää kadulla ja kysyy, mitä termi yrittäjä hänen mielestään tarkoittaa, oletettavasti sieltä tulee määritelmä erilaisista yrittäjyyden muodoista, mutta ei niinkään negatiivista kuvitelmaa tyypistä, joka sählää, yrittää kerta toisensa jälkeen ja epäonnistuu.
Onko yrittäjyys terminä ongelma vain yrittäville?
Ehkä asiaa pitää kysyä yrittäjiltä – haluatko olla yrittäjä vai tekijä? Vai peräti onnistuja tai menestyjä?
No Comments