Nettisivujen anatomiaa
Jokainen nettisivuja haluava oletettavasti haluaa, että omille sivuille tulee paljon kävijöitä, jotka viipyvät sivulla kauan, lukevat kaiken ja tekevät sitten lopuksi jonkin halutun päätöksen (esim. liittymällä yhdistyksen jäseneksi, tukemalla yhdistystä, tai ostamalla yrittäjän tarjoaman palvelun tai tuotteen).
Nettisivujen tulee siis olla informatiivisia (mutta liika on liikaa), kertoa oman organisaation arvoista ja ajatuksista (mutta sopivalla tavalla) sekä herättää jokin impulssi reagoida halutusti.
Nettisivujen anatomiaa mietittäessä kannattaa muistaa kenelle sivut on tarkoitettu.
Useimmat ihmiset haluavat oman näköisensä nettisivut, jotka kuitenkin ”kertovat itsestä jotenkin erilailla ja persoonallisesti” (lainaus oikeasta elämästä). Täysin ymmärrettävää.
Mutta samalla kannattaa muistaa se tosiasia, että nettisivut eivät ole sinua itseäsi varten – ne ovat kohderyhmää/asiakkaita varten.
Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että sen sijaan, että nettisivuista tehtäisiin ”oman räiskyvän luonteen kaltaiset” (lue: levottomat) tai omaan tyyliin kaikki on kerrottu perusteellisesti ja tyhjentävästi (lue: massiivisia tekstimääriä), onkin ehkä järkevämpää, että sivusto on loppujen lopuksi vähäeleinen, seesteinen ja vain oleellisen tiedon sisältävä kokonaisuus.
Tulee toki suuri houkutus väittää vastaan: miksi sivusto ei voisi olla yhdistyksen tai yrittäjän oman persoonan näköinen? Eikö nimenomaan kaikkialla koko ajan toitoteta sitä, että pitää olla omalla naamalla, nimellä ja luonteella kaikkialla esillä?
Näin toki on, mutta järkevämpää lienee kuitenkin, että se oma persoonallisuus tulee esiin siten, että se ei karkota potentiaalisia kiinnostuneita. Jos sivulle tultaessa ensimmäiseksi iskee räikeästä värimaailmasta tai vilkkuvista kuvista jomottava migreeni, on täysin odotettavissa, että kävijä kääntyy reippaasti kantapäillään ja äänestäen jaloillaan kääntyy jonkun toisen tahon puoleen tarpeineen. Tällöin hyväkään sisältö tai muu hyödyllinen tieto ei pelasta tilannetta, koska asiakas ei jää sen enempää sivustoa tutkailemaan.
Vaikka siis tuntuisi hiukan hankalalta tai jopa ärsyttävältä, kannattaisi nettisivujen anatomiaa suunnitella lähtökohtaisesti halutun tuntemattoman kävijän, Maija tai Matti Meikäläisen, kautta. Tai ehkä sen kuuluisan Pihtiputaan mummon kautta. Mikä kertoo Matille tai Maijalle parhaiten siitä, mitä ollaan tarjoamassa? Onko oma idea sivustosta sellainen, että se puhuttelee myös Pihtiputaan mummoa?
Vaikka kuinka haluaisi toteuttaa villimmätkin ideansa omalla sivullaan, johtotähtenä kannattaa koko ajan pitää oman kohderyhmän tarpeita sekä niiden ennakointia: mitä Matti, Maija tai mummo haluavat? Kertovatko sivuni selkeästi, että minä voin heitä auttaa ja ymmärtävätkö he nettisivuni pohjalta, että olen juuri oikea taho heille?
Koska viime kädessä sehän on se lopputulos, johon tähdätään: saadaan Matti, Maija ja mummo asiakkaaksi.
No Comments