ALV-ansa
Vuoden alusta tuli voimaan ALV-muutos, joka voi vaikuttaa yrittäjien toimintaan. Mahdollinen ALV-ansa, josta en kuitenkaan ole löytänyt paljoakaan asiaan liittyvää keskustelua suomalaisissa keskustelupalstoilta tai suomalaisissa blogeissa .
Brittikollegat kuitenkin ovat olleet asiasta kiihtyneitä jo pidemmän aikaa viime vuoden puolella keräten nimiä adresseihin ja muuta reipasta aktivismia. Eräs brittikollega joutui ajamaan alas puolet omasta liiketoiminnastaan muutoksen vuoksi.
En tiedä miksi Suomessa ei ole käyty asiasta keskustelua. Siksi, että ei tajuta, siksi, että se ei sittenkään kosketa itseä vai siksi, että ei vaivauduta?
En väitä itsekään, että täysin tajuan, mistä hommassa on kyse, mutta jos olen ymmärtänyt oikein, on ehkä syytä huolestua.
Kuten kaikki veroasiat, tämäkin on ärsyttävä, käsittämätön, monimutkainen eikä siitä ota selvää Erkkikään.
Kyseessä on ”myyntimaasäännös”: Televiestintä-, lähetys- ja sähköisesti suoritettavien palvelujen myyntimaasäännökset muuttuvat 1.1.2015. Myyntimaasäännökset määrittelevät, minkä valtion arvonlisävero myynnistä suoritetaan. Kyseisten palvelujen myyntimaa määräytyy ostajan sijoittautumis-, koti- tai asuinpaikan mukaan 1.1.2015 alkaen. Verohallinto
Niin ja ei tämä tietenkään koske kaikkia. Tämä koskee niitä, jotka myyvät jotain (sähköistä) tuotetta oman maan rajojen ulkopuolelle.
Verkkouutisten mukaan asia koskee vain pientä osaa suomalaisista yrityksistä
Erityisjärjestelmien lisäksi verotuspaikkamuutoksen hallinnollisia vaikutuksia suomalaisille yrityksille lieventäisi se, että sähköisten palvelujen myynti suoraan kuluttajille on vähäistä jakeluketjujen luonteiden vuoksi. Pääosa näistä palveluista myydään kuluttajille ulkomailla sijaitsevien sähköisten palvelujen markkinapaikkojen kautta. Ehdotukset kohdistuisivat Suomessa vain pieneen joukkoon yrityksiä.
Törmäsin hyvin kirjoitettuun ja asiaa rautalangasta vääntävään blogikirjoitukseen (englanniksi). Siinä käy ilmi miten järjettömästä asiasta on kyse. Pähkinänkuoressa siis myyjän pitää tarkistaa ostajan osoite, jotta hän (myyjä) voi laskea alvin oikein.
Jotta asia olisi vielä monimutkaisempi, asia koskee siis ”tuotteita”, ei palveluja. Jos prosessissa on ”(ihmisen) käden jälki”, se ei ole alv-velvollisuuden alainen.
Esimerkki:
Eli jos pidän live-webinaarin tai seminaarin (ja jostain syystä pitäisin sen EU-tasoisena enkä kotimaahan suunnattuna), se ei ole alv-velvollista toimintaa. Mutta jos teen siitä nauhoitteen/PDF:n tai jonkun muun tallenteen ja myyn sitä Suomen ulkopuolelle, minun tulee selvittää missä kaupungissa ja missä maassa ostaja asuu.
Jos unohdetaan nyt hetkeksi se, miten asian selvittäisin, jää aina se mahdollisuus, että asiakas valehtelee asuinpaikkansa, onkin toisessa maassa tai muuten vaan se todennäköisin asia: ei suostu kertomaan noita tietoja minulle. Ja miksi kertoisikaan? Miksi joku PDF:n ostaja haluaisi, että saan tietää, missä hän asuu, kun se ei ole mitenkään oleellista välisessämme kaupassa? Mutta verottajalle se on oleellista!
Lisäksi minun pitää säilyttää myyntitapahtuman tietoja 10 vuoden ajan. Normaali verovelvollinen selviää kuudella vuodella.
Ja jotta saadaan sekoitettua pakkaa vielä lisää: Jos myyn nauhoitteeni vaikka webbisivujeni kautta siten, että tilaus/asiointi/maksu, eli kokohelahoito tapahtuu omien pikku kätösteni kautta, ei alv-velvollisuus päde. Mutta jos olisin rikas, kuuluisa ja möisin tsiljoona webinaariesitelmäaudiokirjaa ja siksi koko tilaus/ostos/lähetysprosessi olisi automatisoitu, olisin alv-velvollinen.
Mitä tästä opimme? Älä myy paljon äläkä automatisoi prosessia. Äläkä siis missään nimessä laajenna toimintaasi maan rajojen ulkopuolelle.
Jep jep. Helppoa kuin heinänteko.
Katja Palmu
11.1.2015 at 12:23Hei,
Itse tuota asiaa olen paljon seurannut. Mistä on tuo tieto peräisin, että jos myyn itse, ei tuo alv-velvollisuus päde?
lain ensimmäisen viikon aikana Englannissa sulki 200 pienyritystä ovensa juuri siksi, että heidän pitäisi omat nettisivunsa optimoida tallentamaan EU:ta varten asiakkaiden tiedot. Digitaaliset tuotteet pienyrittäjälle maksavat yleensä muutamia euroja/dollareita/puntia, yleensä alle 10. Byrokratian määrä ja kustannukset lopettavat nämä yritykset. Toki jos myy englanninkielisiä tuotteita voi lopettaa myynnin Eu-maihin, näin on moni yritys jo tehnytkin. Meille ei enää myydä.
admin
11.1.2015 at 13:13Englanniksi löytyy tieto täältä: https://www.gov.uk/government/publications/vat-supplying-digital-services-to-private-consumers/vat-businesses-supplying-digital-services-to-private-consumers
Voihan olla, että tuo on Britannian tulkinta asiasta ja Suomessa tulkittaisiin eri tavalla.
Suomenkielistä infoa löysin ”Sähköisen palvelun tunnusmerkkejä on, että palvelu suoritetaan Internetin tai sähköisen verkon välityksellä. Palvelu on pääosin automatisoitu, jolloin ihmisen toimintaa tarvitaan minimaalisen vähän ja ilman tietotekniikkaan palvelu ei ole toteutettavissa.” http://www.tilikeskus-yhtiot.fi/artikkelit-asiantuntija-artikkelit-sahkoisten_palvelujen_arvonlisaverotus_muuttuu
Kyse lienee siitä, mitä tuo ”minimaalisen vähän” tarkoittaa Suomessa..
Katja Palmu
11.1.2015 at 13:38En tiedä mitä minimaalisen vähän tarkoittaa, mutta kun itse soitin Verovirastoon, niin minulle kerrottiin, että digitaalisten tuotteiden alv-alarajaa ei enää ole (siis muilla se on 8500 euroa Suomessa).
admin
11.1.2015 at 13:50Mielenkiintoista. Eli siis olisin alviton vaikka automatisoisin webiseminaarimikälieni tuotokset jos pysyisin tuon alv-rajan alapuolella. Hmm.. Mutta silti pitää selvittää nuo asuinpaikat.
Katja Palmu
11.1.2015 at 14:00pointti oli siis se, että jos myyt webinaaritallenteita, alvin alaraja ei enää koske sinua. Jos pidät livewebinaareja ainoastaan, ei tarvi maksaa alveja, kunnes menee sen 8500 euron yli.
Ja se asia mikä jää huomaamatta monilta on se, että jos luulet, että kun myyt suomenkielellä ja asiakkaasi ovat vain Suomesta, tämä ei sinua koske. Ei koskekaan kunnes joku suomalainen, joka asuu esimerkiksi Espanjan aurinkorannikolla tekee ostoksen tai Virosta ym.
admin
11.1.2015 at 14:17Sen takia tuo osoitteen selvittäminen onkin niin järjetön juttu, että jos ihminen asuu maaassa X, matkustaa maahan Y (ostaa sieltä) ja vaikka vielä päättää matkustaeessaan maahan Z tehdä ostoksia, myyjän pitää nuo osoitetiedot jotenkin selvittää. Ja olet oikeassa, ei taida monikaan tätä tajuta – oletetaan ehkä, että suomalaisuus olisi se määräävä tekijä eikä asuin/ostopaikka.