Takuusta
Äskettäin yhdysvaltalainen tuomari päätti, että Mac-läppärin ei tarvitse kestää 1,5 vuotta pidempää. Onneksi oma läppäri ei ole ihan tuore – elää siis pieni toive siitä, että tämä kestää vielä muutaman vuoden.
Taitaa olla kaukainen muisto ne ajat, jolloin pesukone kesti kymmenen vuotta, jääkaapin kahva ei jäänyt käteen neljä vuotta vanhasta laitteesta tai pakastin kesti oikeasti enemmän kuin viisi vuotta. Ja käytetyn auton kanssahan se takuu kesti sentään siihen asti, että perävalot eivät enää näkyneet. Se siitä takuusta.
Muistan uutisen hehkulampusta, joka on toiminut jo yli sata vuotta. Samaan aiheeseen liittyvässä tv-ohjelmassa kerrottiin, että hehkulamput piti sitten alkaa tehdä nopeammin rikkoutuviksi, koska eihän kukaan olisi tarvinnut uusia eikä olisi siten ostanut niitä lisää.
Joten nykyään tavarat tehdään nopeasti hajoaviksi ja korjaaminen ja/tai varaosat maksavat enemmän kuin alkuperäinen tuote. Kuten printteri: uusi maksaa 60 euroa ja kun siihen tarvitaan uudet musteet, ne maksavat saman verran. Järjetöntä kerskakulutuksen tukemista!
Mutta kuinka kauan palvelun takuun pitäisi kestää?
Millainen takuu on vaikkapa logolla tai asiatekstillä? Pitääkö sillä edes olla takuu? Ja kuka määrittelee millainen on oikea takuu ei-aineellisessa tuotoksessa? Onko asiakkaan tyytyväisyys ainoa mittari? Vai se, että tekijä on saanut tehtyä tuotoksen, joka on sitä, mitä yhdessä sovittiin? Entäs jos asiakas muuttaa mielensä myöhemmin: halusi sinistä, mutta tykkääkin jonkin ajan kuluttua punaisesta?
”Takuu tarkoittaa taetta tai vakuutta jostakin, jonkun asian takaamista”. Wikipedia
Millainen voi takuu olla lopputuloksessa, joka ei ole tavara? Vaikkapa webinaari, e-kirja tai nettisivu? Tekniikka on toki yksi asia: homman pitää toimia ongelmitta. Eli nettiyhteydet toimii pätkimättä, e-kirja avautuu laitteessa kuin laitteessa ja sivut toimivat.
Onko teknisen elementin sisältävien palveluiden ainoa takuu sellainen, joka liittyy nimenomaan tekniikkaan? Voiko tällaisille palveluille edes antaa takuuta?
Ei oo totta –blogin pitäjä Katleena Kortesuo antaa takuun omalle koulutukselleen: ”Koulutuksiani koskee takuu: Jos osallistujat pitävät osuuttani tylsänä tai hyödyttömänä, en veloita mitään”
Takuun pystyy siis antamaan ei-aineellisissa asioissa.
Kortesuon tapauksessa takuu koskee tunnetta. Jos ei viihdy, hän ei ole onnistunut.
Jos tekee toimivat nettisivut, jotka ovat ulkonäöllisesti ja teknisesti sitä, mitä asiakas toivoi, asiakas lienee tyytyväinen, ehkä iloinenkin. Mutta onko nettisivun tekijä voinut luvata tunnetta sivusta päätettäessä?
Hän on voinut luvata, että tekee sivut, jotka näyttävät siltä, miltä asiakas toivoo ja toimivat siten kuin sivujen pitäisi toimia. Mutta hän ei voine luvata mitään tunnetta, koska se ei ole hänen luvattavissaan.
Tai kirja: jos kyseessä on tietokirja, kirjoittaja luvannee antaa ohjeita/vastauksen/viisautta johonkin tiettyyn ongelmaan tai asiaan. Romaanikirjailija pääse vielä vähemmällä: hänen ei tarvitse luvata yhtään mitään, koska hän kirjoittaa siitä mistä haluaa eikä ole hänen ongelmansa pitääkö lukija siitä vai ei.
Konkreettiselle asialle tai esineelle on helppo antaa takuu. Yleensä kyseessä on kestävyystakuu, eli tuote kestää käyttöä X ajan verran.
Jos nyt on oikeuden päätös siitä, että läppärin ei tarvitse toimia puoltatoista vuotta pidempään, kuinka pitkän takuun voi antaa palvelulle? Koska jos ei-aineellisessa palvelussa kyse on enemmän tunteesta kuin kestosta, voiko sitä edes antaa? Ja jos voi, millaisella aikajänteellä?
No Comments